lauantai 30. elokuuta 2014

Vuosi taaksepäin

Good morning earlybirds! Istun tällä hetkellä autossa kohti Vaasaa - sain kuin sainkin elämäni pakattua taas Ikea-kasseihin ja laatikoihin. Inhoan yli kaiken pakkaamista ja ehkä jopa vielä enemmän purkamista, mutta samalla minua kuitenkin kutkuttaa jo ajatus päästä asettumaan perillä aloilleni ja laittamaan tavaroita paikoilleen. Perillä odottaa varsinainen kaaos ja varmasti myös tuhat ja yksi pölypalloa, mutta onneksi kotona puuhastelu on kuitenkin palkitsevaa. Ihana päästä laittamaan koti kuntoon ja aloittamaan arki taas Vaasassa!

Tuntuu uskomattomalta, että siitä on jo vuosi kun matkustin muuttokuormani kera uuteen opiskelukaupunkiini. Palasin näihin tunnelmiin paitsi tämän päivän myötä myös saatuani sähköpostin eräältä lukijaltani. Hän oli itse aloittamassa koulua uudella paikkakunnalla ensi viikolla ja kaipasi vertaistukea joltain saman tilanteen kokeneelta, joten hän halusi kirjoittaa minulle. Ruudun takaa löytynee muitakin samassa tilanteessa olevia, sillä tilastoja tutkimalla huomasin monen muunkin palanneen viime vuotisiin kirjoituksiini ensimmäisistä koulupäivistä. Muistan jännityksen aallot paremmin kuin hyvin ja tämän lukijan kysymykseen vastaten - kyllä minua pelotti.


Vaasassa aloittaessani tiesin vain pari puolituttua entuudestaan, enkä voinut astella ensimmäisenä päivänä kouluun parhaan ystäväni kanssa, kuten eräs toinen lukijani kertoi kommenttiboksissa juuri taannoin. Oikeastaan tämä tilanne oli kuitenkin näin jälkikäteen ajateltuna ihan loistava - tilanteessa jossa et tunne ketään, on sinun pakko tutustua muihin ihmisiin. Tukena ei ole sitä omaa turvaverkkoa, eikä sellaista tarjoilla hopelautaselta suoraan eteesi, joten on pakko hankkia ihmisiä ympärilleen. Tämä lukija kysyi viestissään, pelottiko etten saa kavereita. Kyllähän se jännitti, löytyykö koulusta samanhenkisiä ihmisiä, mutta taas näin jälkiviisaana todettakoon, että ei olisi kyllä ollut pienintäkään jännityksen aihetta! Paras neuvo on myös muistaa se, kuinka kaikki ovat kanssasi samassa tilanteessa. Moni on muuttanut opiskelemaan muualta, joten et tosiaankaan ole ainoa kaiken uuden keskellä. Ja aivan varmasti ihan jokaista jännittää! Toisia enemmän ja toisia vähemmän - arvatkaa kumpaan kastiin minä kuulun, nimimerkillä en tainnut saada suupalaakaan alas ensimmäisen koulupäivän aamuna.. :D

Voin toki puhua vain omasta kokemuksestani, mutta ainakin meillä ensimmäiset viikot olivat niin täynnä tohinaa ja ohjelmaa, että yksin ei varmastikaan jää kukaan. Päinvastoin, kirjoitinkin vastauksessani kuinka muistan välillä jo jopa kaivanneeni kaiken hälinän keskellä sitä omaa aikaa! Ennen koulun alkua moni vakuutteli, kuinka nopeasti yhteishenki muodostuu ja miten tiivis ilmapiiri opiskelijoiden kesken vallitsee, mutta tähän oli vaikea samaistua ennen kuin sen on ihan itse kokenut. Samanhenkiset ihmiset löytyvät nopeasti ja ei aikaakaan, kun tuntuu kuin monen olisi tuntenut jo vuosia! Kannattaa olla mahdollisimman avoimin mielin uusien ihmisten suhteen ja ottaa kaikki ilo irti siitä, mikä rikkaus on tavata erilaisia ihmisiä ja saada ystäviä ympäri Suomea! 

Innostuin kirjoittamaan aiheesta, koska muistan niin vahvasti käyneeni läpi samoja fiiliksiä tuolloin vuosi sitten. Josko tästä olisi siis jotain apua ja rohkaisua muillekin! Olisi ihana kuulla teistä tänä syksynä opiskelunne jo aloittaneista tai teistä, joilla se on vielä kenties ensi viikolla edessä :) Hurjasti tsemppiä kaikkeen uuteen ja ennen kaikkea NAUTTIKAA opiskelijaelämästä!

perjantai 29. elokuuta 2014

Päivitetty laukkukokoelma

Minun on jo pitkään pitänyt tehdä päivitetty laukkupostaus, edellisestä kun on vierähtänyt jo lähes pari vuotta aikaa. Kokoelmani on ehtinyt tuosta jonkin verran muuttua, osa laukuista on löytänyt uuden kodin ja näiden tilalle taas on tullut jotain uutta. Kurkistetaanpas tarkemmin!


 Aloitetaan Mulberryn Lilyistäni! Mustan Soft Spongy-nahkaisen Lilyn ostin Heathrow'n kentältä vuonna 2012 ja laukku on ollut todella kovassa käytössä siitä asti. Rakastan Lilyn yksityiskohtia aina kultaisesta laatasta näyttävään ketjuun, mutta laukku on kuitenkin kauniin yksinkertainen. Hankinkin juuri kesän alennusmyynneistä samaisen myös Deer Brownina ja kokoa suurempana, jolloin laukkuun mahtuu niin isompi järkkäri kuin sateenvarjo ja juomapullokin tällaisia muutamia esimerkkejä mainitakseni. Karamellinen nuden sävy on aivan ihana! Herkkä vaalea väri hieman pelotti, mutta kuulkaa tästä on putsattu kuulakärkikynän jäljetkin, joten oikeilla aineilla ei tarvitse huolehtia arkuudestakaan ;)


Seuraavana kaksi viime aikojen käytetyintä laukkuani. Mulberryn Regular Alexa muutti kaappiini viime kesänä palkintona pääsykoepakerruksestani, tämäkin kaunotar on peräisin hieman edullisemmin Heathrow'lta. Alexa on ihan loistava arkeen ja pitkä hihna mahdollistaa huolettoman käytön. Laukku on silmääni yhä kertakaikkisen täydellinen! Upea musta Del Rey taas matkasi luokseni Hollannista Roermondin outletkylästä. Tämä on kulkenut käsivarrellani koko kesän hoitaen näppärästi työlaukun virkaa. Malli on minusta aivan mielettömän kaunis ja pidän myös siitä, ettei tätä tule ihan jokaisella vastaan - ihan huikean hyvä ostos!


Siirrytään Louis Vuittoneihin, joita minulta löytyy kaksi kappaletta myytyäni Speedyn pois. Damier Azur-kuosinen Neverfull on keväältä 2011 päästyäni ylioppilaaksi ja se on suosikkini koululaukkuna, sillä se vetää sisäänsä kaiken läppäristä kirjoihin. Neverfullista olen kirjoittanut kattavamman postauksen täällä ja kyllä - haaveilen yhä Monogram-kuosisesta vahvistuksesta... Tätä klassikkokuosia edustaakin kaapissani pikkuinen kaksi vuotta sitten ostettu Pochette.


Viimeisimpänä vaan ei vähäisimpänä vielä kaksi Mulberryä! Harriet Clutch on varsin tuore tulokas löydettyäni sen keväällä Huutonetistä second handina. Kärkyin laukkua pitkään ja lopulta se löysi luotani uuden kodin - kaunis musta clutch on ollut usein mukaan juhlissa. Vuonna 2012 hankittu Oak Bayswater on yksi rakkaimmista laukuistani haaveiltuani sen omistamisesta monen vuoden ajan, tämä taitaa olla yksi sisäisen laukkutytön herättäneitä yksilöitä ;) Niinikään Bayskin on peräisin Heathrow'lta - olenkin keskittänyt monet laukkuostokseni juuri sinne säästäen pitkän pennin. Laukun ainoa miinus tulee sen painavasta nahasta, mutta tämä on kuitenkin ollut itselläni hyvän kokonsa puolesta paljon käytössä yliopistolla.

Koen kokoelmani tällä hetkellä todella kattavaksi, laukkuja löytyy jokaiseen menoon ja väriskaalakin on toimiva! Näiden kaunotarten lisäksi kaapistani löytyy vielä weekenderi Longchampilta - Boxford on tarkemmin esitelty täällä. Tänään pakkaankin weekenderini monien muiden kapsäkkien lisäksi huomista Vaasaan lähtöä varten! Oikein mukavaa viikonlopun alkua kaikille :)

torstai 28. elokuuta 2014

Arvonnan voittaja ja kauneudesta

Viime viikolla polkaistiin käyntiin kauneusaiheinen arvonta yhteistyössä Jurliquen kanssa. Minusta on ihan mahtavaa, kuinka arvonnat kiinnostavat teitä yhä ja osallistujia tuli taas hieno määrä. Kiva myös, että Jurlique kiinnostaa niin monia, sillä on aina ilo tehdä yhteistyötä sellaisten brändien kanssa, jotka miellyttävät teitäkin. Kiitokset siis taas kaikille osallistujille - paketti lähtee kuitenkin vain yhdelle teistä ja arpaonni suosi tällä kertaa nimimerkkiä Tuija!

"Itselläni on kuivahko iho, ja meikkivoidetta laittaessa kasvot välillä hilseilee ja näyttää kamalalta. Tähän auttaa parhaiten ihon kuorinta. Kuorin kasvot kerran viikossa Lumenen Natural code-sarjan 'dig deeper'-kuorinta-aineella, joka on hyvä myös herkälle iholle! :-)"



Tuijalle lähtee siis tämä ihana ihoa hellivä hemmottelupaketti! Lohdutuksena muille haluaa Jurliquen jälleenmyyjä Home of Kikas tarjota verkkokauppaan alennuskoodin, jolla pääsette testailemaan tuotteita hieman edullisemmin. Koodilla Jonna2014 saatte -15% alennuksen kaikista Jurliquen tuotteista ja alennus on voimassa 28.9. asti :)

Pyysin teitä osallistuessanne kertomaan parhaita kauneusvinkkejänne ja lueskelinkin mielenkiinnolla kaikkia jättämiänne kommentteja. Oli ihana huomata, miten moni painottaa kauneudessa nimenomaan sisäistä puolta ja etenkin sisältä lähtevää kauneudenhoitoa. Riittävä veden juonti taisi olla ylivoimaisesti suosituin vastaus ja tämä kirpaisi minulla hieman, sillä tiedän juovani liian vähän vettä päivän mittaan. Tämän suhteen siis skarpattakoon! Oma suosikkivastaukseni kaikkien joukosta oli kuitenkin hymy, jonka moni mainitsi parhaaksi kauneusvinkikseen. Erityisesti minua hymyilytti Jossun kommenti: "Paras kauneusvinkkini on hymy: tarttuu herkästi ja kaunistaa kasvoja kuin kasvoja :)"

Tällä lausahduksella siis toivotetaan kaikille oikein hymyn täyteistä torstai-illan jatkoa!

Summer Outfits

Kaapista on saanut kaivaa esiin niin takit, huivit kuin kumpparitkin, joten kesäpukeutuminen alkaa olla pelkkä muisto vain. Innostuinkin kaivelemaan asukuva-arkistoja kuluneelta keväältä ja kesältä. Harmi, että vain niin pieni osa asuista tulee kuvatuksi blogiin, mutta eiköhän näistä jonkunlaista kuvaa kuitenkin saa omasta viime kuukausien pukeutumisestani. Paljon raikasta raitaa, boyfriend-farkkuja, paisleykuosia, revittyä denimiä ja skarpimpaa työpukeutumista - niistä oli minun kevät- ja kesäpukeutumiseni tehty.


Mikä näistä on sinun suosikkisi? :)



keskiviikko 27. elokuuta 2014

Hair Done!

Eilen istahdin taas kampaajan tuoliin, vaikka tuntuu kuin edellisestä kerrasta ei olisi vielä ehtinyt vierähtää kuin pieni tovi. Oli kuitenkin aika laittaa tukka kuntoon ennen Vaasaan paluuta ja kyllähän freesimpi ilme kuuluu syksyyn ja uusiin tuuliin! Ja vaikka ajankulua ei muuten huomaisi, niin tukan kunto alkoi taas kieliä niin latvojen kuin tyvenkin puolesta, että nyt kaivattaisiin taas Annen käsittelyä ;)

Kampaajani Anne Zaussa (Uudenmaankatu 19-21) on laittanut hiuksiani jo vuosia, joten hän tosiaankin tuntee minut ja mieltymykseni jo hyvin. Paikalleni istuuduttuani Anne kyselikin varovaisesti laitettavaa sävyä ja oletti minun taas syksyn tullen kaipaavan tummempaa raitaa vaaleiden sekaan, kuten minulla on yleensä viime vuosina ollut tapana. Tällä kertaa pitäydyin kuitenkin siinä tutussa ja turvallisessa vaaleassa, se vain tuntuu eniten omalta!

 Otimme kerrankin ennen ja jälkeen kuvat ja tiedättekö mitä, erityisesti tuo ennen- kuva oli fiksu veto. En ikinä nimittäin malttaisi antaa leikata senttiäkään pois latvoista ja käymme aina pienoista vääntöä leikattavien senttien määrästä. Kuulostaako tutulta kenenkään muun korvaan? ;) Kuvan ja hirveät hapsulatvat kuitenkin nähtyäni kampaajani ei tarvinnut kauaa taivutella meikäläistä saksien käsittelyyn. Latvoista napsaistiinkin sitten ihan reilusti (tai noh, reilusti ja reilusti - viisikin senttiä tuntuu paljolta!) ja kyllä onkin huima ero kuvaa katsellessa - tukka näyttää taas niin paljon terveemmältä. Sävy taas pysyi pitkälti samana ja raitoja laitettiin lähinnä latvoihin tuomaan eloa, mutta kummasti se vaikuttaa kuitenkin paljon kokonaisilmeeseen.

Kyllä tämä vaalea on vain se minun juttuni! Katsotaan, muuttuuko mieli taas parin kuukauden päästä ;)